Eunukki, onnellisen tietämätön kai

Se kun koira on kiepeä, on tosi tuskallista myös omistajalle. Meillä tuon Jöpsyn kanssa vuosi on tuumailtu, juostu lääkärissä ja sitten nyt lopulta päädyimme kastroimiseen. Kaiketi koirilla joskus eturauhas vaivat eivä ota laantuakseen, kuten nyt meidän Jöpsyllä kävi, ainoaksi vaihtoehdoksi jää tuo kastroiminen.  Samalla lääkärit lupailvat mahdollista helpotusta noihin jatkuviin iho-ongelmiin – osa niistä on hormoniperäistä.

Tästä on nyt osapuilteen kuukausi kastroinnista ja Jöpö näyttää oleven ilmeisen tietämätön tapahtuneeseen. Näin omistajan silmin koira näyttää jopa reippaammalta, kuin pitkään aikaan. Jöpö taasen hyppelee tuolla pihalla ja jopa haastaa juoksukisaan kaverisan Väpän ja Jallun.

Itse kastraatiosta sen verran, että aamun leikkauksen jälkeen Jöpö pääsi kotiin iltapäivästä. Ilmeisesti nukutusaineet ja kipulääkkeet olivat sen verran tuhteja, ettei se ensimmäiseen vuorokauteen oikein herännytkään. Seuraavana aamuna alkoi tulemaan voimiinsa. Ei ollut mikään nopea heräämineen. Kipulääkkeitä syötimme noin kahden viikon ajan. Koko aikana se ei oikeastaan yrittänyt nuolla leikkauskohtaa/tikkejä – vaan selvisimme ilman kauluria. Väpää sai vain hätyytellä kaummas – se kaiketi yritti hoitaa kaveria nuolemalla.

Eli nyt toivomme Jöpsölle tervettä ja iloista vuotta 2016…ja monta muuta uutta vuotta. On se sellainen söpöläinen yhä – vaikea kuvitella eloa ilmankaan sitä.

Mainokset
Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Kommentoi

Oikea macho kai sitten?

Jöpö jöpsykällä kävi tässä kesän aikana neitoja kylässä, viimeinen tuossa reilu kuukausi sitten. Sillä on ollut ajoittain keväällä ja kesällä ’ nöyhtää’ häntäänsä ja istahella kesken kävelyn. Ajoittain tätä ei sitten ole ollut. Tilanne äityi viimeisen astutusyrityksen jälkeen sellaiseksi, ettei se enää suostunut yhdellä lenkillä pienen kävelemisen jälkeen kävelemään ollenkaan. Se siis istahti pyllyllensä ja alkoi vingahtelemaan. Chowthan eivät juuri hauku, eivätkä vingu. Oli siis oikeasti iso hätä. Soitin hetimmiten eläinlääkäritapaamisen ja syyksi paljastui ilminnähden koviin kipuihin eturauhastulehdus. Googlsamalla tästä asiasta ei juurikaan löytynyt tietoa, joten oma tuska oli kamala nähdä koiran olevan todella kipeänä. Epävarmana hoidoista ja ilman muiden kokemuksia, kuinka tällaisesta parannutaan. No parannutaan, mutta ai kuinka tuskasta tämä oli, sekä koiralle, että minulle. Sydän tuskaa täynnä on minunsydämeni ollut suoraan sanottuna.

Lääkärissä selvisi, että koirilla eturauhastulehdus voi tulla jo kiimassa olevien narttujen hajusta. Testosterooni alkaa hyrräämään täysillä ja joissakin tapauksissa ( vanhemmilla koirilla yleisemmin) se voi johtaa eturauhastulehdukseen. jöpsöllähän oli suorastaan hurjat sutinat päällä kesän ajan.
Tulehdus voi siis olla todella kivulias. Minä itse olin ihan hädissäni, kun annetut kipulääkkeet eivät tehonneetkaan. Seuraavana aamuna soitin jo lisäapuja: saimme opioideja tulehduskipulääkkeen rinnalle, siis lisäksi. Antibioottikuurin saimme myös kolmeksi viikoksi….mutta sehän ei vaikuta hetia kuulema eturauhaseen vielä hitaammin kuin muualle kroppaan. Opioideista huolimatta vasta neljäntenä päivänä lääkärivisiitistä tilanne näytti helpottavan: Jöpö suostui kävelemään pienehkön lenkin.
Noin viikossa tilanne oli rauhallisempi, mutta vielä nyt kolmen viikon jälkeen ja antibioottien loputtua jatkamme vielä viikon kipulääkkeillä. Keskusteultani lääkärin kanssa toistamiseen, päädyimme myös antamaan tardak-hormoonipistoksen. Pistos vähentää testosteronijormonin eturauhaselle aiheuttamaa ärsytystä ja sitä kautta edistää parantumista. Pistoksen vaikutus kestää noin kolme-neljä viikkoa.

Lääkärin mukaan voi oll, ettei tämä enää toistu koskaan. Voi olla, että toistuu toistuvasti, jolloin ehkä joutuu harkitsemaan kastraatiota. …voi siis olla niin, etten saata Jöpsyä enää koskaan astutustilanteeseen. Nyt toivomme, että astutettu narttu saisi monta ihanaa Jöpsyn pentua, niin rauhallista ja hyväsydämisyä kuin se itsekin.
Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, mutta olipa kova paikka!

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Mielensä pahoittaja :-)

Viime Sunnuntaina  ja Maanantaina Jöpöllä kävi kylässä Miisa-neito alias Bidachows Qality Smooth Qina.

Jöpö on isänsä Weldonin poika tässäkin asiassa ja astui neidon koreasti. Ei poika epäröinyt hetkeäkään, mistä on kyse. 🙂 Eli odottelemme tuleekohan tästä ensimmäistä Jöpsön pentuetta ja ihmettelemme minkähänlaisia niistä mahdollisesti tulee. Miisa-neito on punainen, lyhytkarvainen, tanskalaista alkuperää oleva chow-neito ja Jöpsö pitkäkarvainen sininen chow-prinssi (sateella melkoinen chow-prinssessa :-)) – yhdistelmästä voinee tulla monen kirjavia pikkuisia – jopa lyhytkarvainen sininen chow. Niitä ei varmaan liene monia?

Nooh – tästä ilosta sitten mielensäpahoitteluun – ei neito saapunutkaan enää Tiistaina. Odotuksesta huolimatta neito ei tullut – ei auttanut, vaikka kävi katsomassa ulkosalla ja tuijottelemalla autotallin ovea. Ei, vaikka vartio autotallia kuinka hartaasti ja haki meitä katsomaan tilannetta paikanpäälle. Parka Jöpsö – ruokahalutkin siinä meni. Ja yöunetkin. bvgMikä se on, että vaikka on kuinka kiltti, niin neito ei saavu?

Kuinkahan pitkään tuo Jöpsö jaksaa olla mielensäpahoittaja? Kunnes sade/lumi vie viimeisimmätkin neidon tuoksut??? Voipi olla pitkä odotus 😦

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Avainsanat: , | Kommentoi

Miksi koira näyhtää häntäänsä ja istuu kesken lenkin pyllyllensä?

Kesä on mennyt aika mukavasti – hotspotteja ja muita iho-ongelmia ei juurikaan ole ollut. En tiedä auttaako uusi ruokavalio (Neu-täyspakastetuoreruoka) ja omega ihotehotipat – mutta sanoisin, että vähemmän iho-onglemia Jöpsyllä nyt on ollut. Lisäksi olen pessyt Jöpön noin 6 viikon välein shampoolla, joka hillitsee bakteeri ja sieni kasvustoja.

No alkoipa Jöpö sitten istahtelemaan kesken lenkin – sellainen nopea äkkipikainen pyllylleen istuminen ja siinä nököttäminen. Kesken lenkin se myös kääntyili peräpäähän päin, nyhtäen häntäänsä. Sitten alkoi näyttämään siltä, että peräpää todellakin vaivaa sitä tosi paljon. Googlaamalla  löytyi mahdollisuus anaalirauhasten tulehduksesta. Sitten lähdimmekin eläinlääkärin juttusille. Selvisi, että Jöpöllä olikin paha bakteeritulehdus sekä hännässä, että peräaukon ympärillä. Hoitoon saimme antibiootti/kortisolivoiteen, joka helpotti vuorokauden sisään ilmeisesti kivun ja kirvelyn/kutinan. Nyt näyttää käyttäytyminen taas normaalilta.

Jöpsö parka ei kyllä oikein tykkää voiteen voitelemisesta – yrittää istahtaa pyllylleen kesken hoidon…. siinä me sitten painiskellaan aikamme 🙂

huh huh…onneksi selvittiin näin vähällä tällä kertaa…

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Isi-poika tapaaminen

Tänään sunnuntaina – Weldon-pappa oli emäntänsä kanssa Oulun suurissa kansainvälisissä näyttelyissä ja samalla tuli käymään meillä kylässä. Oikein mieluisia vieraita meille – olemme odotelleet tätä tapaamista pitkään.

Meillä oli Jallu-sharpei ja Väpä-chow myöskin juhlistamassa tätä hulabaloota. Oikeat hulabaloot siitä tulikin. Weldon sai osaksensa ystävällistä uteliasta nuuskuttamista, tassulla leikkiin pyytämistä, hieman poikapainin alkeita – mutta pienellä vanhan miehen muraisulla oli meidän kotijoukot järjestykessä. Jallua ei tarvinnut toista kertaa komentaa – se pysytteli kaumpana chow-poppoosta.

Jöpö ja Weldon ovat totta totisesti samasta puusta veistettyjä – yhdennäköisyys on huomatava:niin on samanlainen väritys, olemus ja hännän saparo ja mitä muuta? Minun piti tarkistaa hännästä, kummasta herrasta oli kysymys – se oli nopein tapa varmistaa asia. Meidän Jöpöllähän häntä on vähän kynitty minun saksimisen toimesta: hätää kutitti ja se oli ruvella, joten asialle oli tehtävä jotain…ajattelin puhdistuksen, basibactin ja ilman olevan hyvä yhdistelmä 🙂

Suurimman yllätyskäytösken tarjosi meidän Väpä – se olisi kertakaikkiaan halunnut Weldonin olevan lauman johtaja. Se yritti kaikin keinoin miellyttää ja olla ihan lähellä Weldonia. Sen ihailu oli sydäntä lämmittävää. Täysin uudenlaista käytöstä Väpältä – sehän on tämän pihan isänä ollut koko elämänsä ajan, vaikkei täällä asukaan. Jöpö on siihen alistunut jo pentuna.

Tässäpä kuvia meidän hulabaloosta -kiitos vierailusta!

Iloista ja ystävällistä nuuskimista ja tutustelua Weldoniin

Iloista ja ystävällistä nuuskimista ja tutustelua Weldoniin

Weldon, Väpä, Jallu ja Jöpö  - kuka onkaan kuka?

Weldon, Väpä, Jallu ja Jöpö – kuka onkaan kuka?

Weldon ja Jöpö?  vaiko  Jöpö ja Weldon?

Weldon ja Jöpö?
vaiko
Jöpö ja Weldon?

Väpä niin halusi Weldonista pomon itselleen...ihan totta...

Väpä niin halusi Weldonista pomon itselleen…ihan totta…

Jallu tyytyi seurailemaan chow-kestejä kauempaa Weldonin käskystä.

Jallu tyytyi seurailemaan chow-kestejä kauempaa Weldonin käskystä.

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | 4 kommenttia

Tänään oli Jöpön keli: viileää tuulta ja ei turhan lämmintä

Meidän ihana Jöpö Jöpsykkä on viimeisen puolitoista kuukautta kuubaillut kodin nurkissa hyvin haluttoma lähtemään edes pakollisille aamu- ja iltalenkeille. Kuuma ja kostea, tai suorastaan sateinen ja märkä keli eivät meidän poikakoiralle sovi: kastuu tassut ja kutittaa…luulisin.  Olemme hoitaneet ihoa tämän tästä basibactilla – sukka on monesti teipattuna jalkaan suojaksi 🙂 Naapurit suorastaan nauravat meille, kun perässä olemme sitä vetäneet ’neliraajahalvautuneena’ tuohon tien päähän parisataa metriä ja sitten suorastaan pikajuosten palaamme takaisin  – tämä siis viimeisen puolentoista kuukauden aikana.

Mutta tänään olivat tuulet muuttuneet: ulkona tuuli oli vienyt mennessään kostean ilman ja oli viileää -n. 15C. Aavistus kehtoitti minua laittamaan lenkkikengät, sandalien sijasta. Hetken tuo poikakoira haisteli tuulia, käänsi päättäväisesti kuononsa vastatuuleen ja otti sitten kevyen hölkän. Ei poikakoira pysähtynyt risteyksessä ja kääntynyt tutuimmalle rantareitille, vaan paineli menemään kohti Iinatin kaupunginosaa. Lieneekö sieltä tuulen mukana tulleet hienohelmojen ihanat tuoksut? Jöpön hölkän keskeyttivät vain pakolliset tarpeet sekä jano. Kotinurkilla on Oulujoesta kaupunkiin laskeva ’Laanaoja’ – siinä sillalla se sitten päätti, että nyt on juomatauko ja paineli sillan alle juomaan. Minä otin siinä hieman tasotushappea – tämänkertainen lenkki siis oli oikeasti tunnin kunnonkohotulenkki. Tekipä niin hyvää meille molemmille.

Nyt jänskätämme kaikki Annukan ja Weldonin kyläilyä tulevana viikonloppuna! Saas nähdä miten isä-poika-suhde toimii…on ne Weldon ja Jöpö kyllä näiden juttujen perusteella ihan samasta puusta veistettyjä.  Emännillä ja isännillä toimii aivan varmasti ihan mainiosti. Tervetuloa vaan tänne!

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Kommentoi

Alopecia X ja nenäpunkkeja ?????

Jöpöstä otettiin Toukokouun alussa ihonäytteet – oireilut kun eivät oikein ota loppuakseen. On ollut tassu useampaan otteeseen kääreessä ja nuo aikaisemmat antibioottikuurit. Ihonäytteiden mukaan Jöpöllä on hieman poikkeava iho, karvatuppi ja tali…ihon alla vain sharpei rorulle ominaista ’hyllyvää’ solukerrosta (ei siis kuulu sinne), karvatuppi voi tulehtua…mutta siis iho-ongelmat ovat varmaan sekoitus noista – saattaa olla pahimmillaan karvanlähdön aikaan. Toisaalta on kuulema mahdollista, että sillä on Alopecia X sairaus – siis mahdollista: hoitona vain oireen mukainen hoito (antibiootit kun tarvitaan) ja omega 3 öljyt kuurina sekä turkin pesu säännöllisesti lääkärin määräämällä shampoolla. Mahdollisesti melanoomia vaikeissa tapauksissa hoitoon. Siis ainoastaan oireen mukaista hoitoa ja nopeaa reagointia iho-onglemiin, ettei pahoja ihotulehduksia synny.

Alla infoa mitä nopeasti löysin ALOPECIA X:
Alopecia X on lääketieteellinen termi tuntemattomasta syystä johtuvalle karvanlähdölle.
Puhekielessä siitä käytetään nimitystä BSD (Black Skin Disease). Koira menettää turkkinssa muualta kuin päästä ja raajoista, ja iho saattaa pigmentoitua muuttuen mustaksi, mutta koira on useimmiten muuten täysin terve. Diagnosointi tehdään sulkemalla pois kaikki muut iho- ja turkkioireita aiheuttavat sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, Cushing, allergiat, sieni-infektiot ym. Kun mitään muuta syytä karvanlähdölle ei löydy, voidaan koiralla todeta olevan Alopecia X. Sairaus on huomattavasti yleisempää uroksilla kuin nartuilla. Sen periytymismekanismi ei ole tiedossa. Sairautta esiintyy usealla rodulla, erityisesti tuuhea- ja pitkäturkkisilla pystykorvaroduilla, mutta yleisintä se on pomeranian-rodulla. Alopecia X sairasta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Alopecia X:ää kantavaa koiraa voidaan käyttää jalostukseen valitsemalla huolella yhdistelmälle toinen osapuoli, jonka suvussa sairautta ei olisi yleisesti esiintynyt.

No sitten alkoi Jöpö-poika yht’äkkiä röhkimään kuin pieni possu: veti samalla henkeä sisäänpäin ja kuin olisi räkää repinyt kurkkuunpäin. Yöt olivat tosi levottomia. Tuumailimme perämeren chow-FB ryhmän kanssa tilannetta ja epäililys kääntyi nenäpunkkiin. Meillä oli varalta lääkettä viimekesätä säästössä, joten ei muuta kuin ampulli niskaan ja odottelemaan. Noin viikon kuluttua röhkiminen loppui, eli taisi se olla nenäpunkki. Nyt sekin on koettu ja hoidettu.

Tänään on sitten Jöpsöllä taas turkin pesuvuoro. Onneksi on lämmin ja tuuleskelee, eli turkki kuivunee ulkosalla nopeasti.

näyttely 1

Kategoria(t): Blogi päiväkirjamerkinnät | Avainsanat: , , , , | 3 kommenttia